Hellevi Salminen : Hello, I love you, 2013.
On ensimmäinen kirja jonka tiettävästi olen tältä kirjailijalta lukenut. Muistan hänen kirjojaan kyllä olleen kirjasto hyllyissä jo silloin, kun itse olin lasten ja nuorten osaston käyttäjä. Mutta jos siis olen lukenut niin ei jäänyt muistijälkiä. Karttelen kyllä taitavasti synkähköjä, rankkoja asioita käsitteleviä kirjoja. En lue siis dekkareita/jännityskirjallisuutta/kauhua ja fantasiaakin rajoittuneesti. Maailma on tarpeeksi synkkä paikka, minulle kirja on lohdun lähde ja turva.
Tämä pieni kirja oli kuitenkin kirja paikallaan! Vain 126 sivua ja lyhyitä kappaleita, mutta se tärkein tuli sanottua mitä kauniimmin. Jos näin pienen kirjan voi ahmia niin tämän ahmin. Ahdistusta en potenut, vaikka rankasta aiheesta tässäkin puhutaan. Rakkaudesta samaa sukupolta olevaan.
Saako rakastaa sitä jota rakastaa? Miksi ei sais? Tämän päivän maailmassa ei naisen ja miehen välinen suhde joskus vaikuta ”terveeltä”. Niin johan tuo on ihan höpöä lähteä moisia asioita edes arvottelemaan. Rakkaus on rakkautta.
Tätä kirjaa oli ihana lukia, se meni hampaiden juurikanaviin asti. Ytimekästä kursailematonta ja kaunista kerrontaa. Ohkaseen kirjaan on muuten helpompi tarttua kuin paksuun. Olen niin laiskistunut. 😉 Mutta luen minä paksumpiakin kirjoja ja jopa anna itseni lopettaa kirjan kesken jos se ei maistu.
Ennakkoluuloisena kirjallisuuden lukijana kierrän palkintoja saaneet kirjat kaukaa, ne ovat monesti niin kimuranttia ja raskasta luettavaa, että huh! Poikkeuksia kuitenkin löytyy. Vuonna 2002 Finlandia palkinnon saanut Juoksuhaudantie : Kari Hotakainen, oli opiskeluaikana luettavien listalla ja se oli sujuvasti luettua tekstiä, koskettava kirja. Tykkäsin. 😉 Kimuranttia palkittua piti lukea myös. Sadan vuoden yksinäisyys : Gabriel García Márques oli aivan liian monimutkaista luettavaa minulle. En varmaan päässyt jyvälle keikista tämän Nobel palkitun kirjailijan kynänkäänteistä, mutta ahmimalla luin, koska tarina oli minusta hyvä ja kiehtova.
Muita palkittujen kirjojen lukukokemuksia minulle tulee vielä mieleen kaksi. Sofi Oksanen : Puhdistus, Finlandia palkittu 2008. Olen yrittänyt kahteen otteeseen lukea tätä kirjaa, olen yrittänyt äänikirjanakin kuunnella, mutta ei, ei lähde soljumaan nämä sanat. Mutta jospa sitten joskus myöhemmin, sitten aikuisena vaikka. 😉 Rosa Liksom : Hytti nro 6 voitti Finlandia palkinnon 2011. Luin sen ja pidin siitä ihan älyttömästi. Tarinan sisältö ei olut niin kaunis ja toinen päähenkilö lähinnä sai aikaan sen, että tekimieli hyppiä rivien yli, mutta taistelin ja luin kirjan. Liksom kirjoittaa kauniisti, pidin hänen ympäristön kuvauksistaan, vaikka olen yksinkertaisen tekstin, en rönsyilevän, ystävä. En ole tältä kirjailijalta lukenut koskaan mitään ja yllätyin positiivisesti tämän kirjan suhteen.
Lukupiireily auttaa myös tarttumaan kirjoihin joita ei muuten lainaisi ja lukisi. =)